Koiran ruokinta
Koiran ruokinta
Ruoansulatuskanava on myös tilavuudeltaan pieni, joten koiran tulisi saada korkeaenergistä ruokaa pieniin annoksiin jaettuna pitkin päivää.
Koiran elimistö on sopeutunut käyttämään ravinnokseen eläinperäistä ravintoa. Koira on tehokas rasvan ja eläinproteiinin käyttäjä ja ruokavalioltaan hyvinkin joustava. Koiralla sanotaan olevan kaikkiruokaisen piirteitä, mutta sekaravintoa luonnollisesti syöviin verrattuna sen ruoansulatusfysiologiassa on huomattavia eroja. Koiralla on erittäin lyhyt ruoansulatuskanava, vain viisinkertainen ruumiin pituuteen nähden, kun taas sekasyöjillä se voi olla jopa 14 kertainen. Lyhyestä ruoansulatuskanavasta on ollut hyötyä luonnossa, koska syöty liha ei ehdi alkaa pilaantumaan sen kulkiessa nopeasti suoliston läpi (n. 23h). Ruoansulatuskanava on myös tilavuudeltaan pieni, joten koiran tulisi saada korkeaenergistä ruokaa pieniin annoksiin jaettuna pitkin päivää. Seka- ja kasvinsyöjistä sen erottaa myös petoeläimen hampaat, jotka sopivat saaliin kiinniottamiseen, puremiseen ja lihan repimiseen. Koira on hotkija, joka nielee ravintonsa suurina palasina.
Luonnossa koiraeläinten ruokavalio sisältää hyvin vähän hiilihydraatteja ja se koostuu lähinnä rasvasta ja valkuaisesta.
Monet teolliset koiranruoat, erityisesti kuivamuonat, sisältävät paljon hiilihydraatteja kasviperäisten raaka-aineiden edullisuuden vuoksi. Toisin kuin kissa, joka on ehdoton lihansyöjä, koira kykenee hyödyntämään myös näitä raaka-aineita. Kannattaa kuitenkin satsata laadukkaaseen ja lihapitoiseen ruokaan, se voi olla käyttökustannuksiltaan halpaa vaihtoehtoa edullisempi, kun koira pysyy kylläisenä pidempään ja sen elimistö hyödyntää ravintoaineet tehokkaammin.
Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ruokkia koiraa ja se mikä käy yhdelle, ei välttämättä sovikkaan toiselle.
Nykyään koiranomistajalla on monia vaihtoehtoja ja edessään tuoteselosteiden viidakko. Ruokinnan suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon yksilöiden väliset erot. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ruokkia koiraa ja se mikä käy yhdelle, ei välttämättä sovikkaan toiselle. Ravinnon käyttöarvoon vaikuttavat monet asiat, kuten sen sisältämät ravintoaineet, säilönnällinen laatu, täyttävyys, sulavuus ja imeytyvyys. Lisäksi tulee huomioida koiran ikä, rotu ja aktiivisuuden taso.
Kuivaruoka on jo pitkään ollut monen suosiossa helppoutensa ja säilyvyytensä ansiosta, raakaruokinta, eli barf, taas on viime vuosina ihmisten tietoisuuteen noussut trendi ja märkäruoallekin löytyy kannattajansa. Uutena markkinoille on tullut kylmäkuivaamalla valmistetut lihaisat tuorepuurot. Kaikilla näillä on puolensa ja kannattajansa.
Teolliset valmisteet
Koiranmakkarat, sekä kuiva- ja märkäruoat ovat helppoja valintoja, ne säilyvät pitkään ja niiden ostaja voi olettaa tuotteen täyttävän vähintään koiran ravitsemukselliset minimivaatimukset. Tuotteissa on kuitenkin eroja ja omistajan kannattaakin opetella lukemaan pakkausselosteita.
- Tuotteet tulee pääsääntöisesti luetella siinä järjestyksessä, että raaka-aine jota ruuassa on eniten on listalla ensimmäisenä
- Yleensä tuotteen lihapitoisuus korreloituu tuotteen laadukkuuden kanssa, sillä liha on yksi kalleimmista raaka-aineista
- Tuoteselosteessa voidaan kuitenkin ilmoittaa raaka-aineet pelkkien pääryhmien nimillä ja esimerkiksi merkintä “lihaa ja eläinperäisiä tuotteita” ilman tarkennuksia voi tarkoittaa mitä vain teurasjätteistä täyslihaan
- Ruokia saatetaan värjätä, jotta ne olisivat ihmisen silmissä houkuttelevampia, mutta koiralle tärkeintä ei ole ruoan ulkonäkö tai edes sen maku, vaan haju
- Täysravintoon on lisätty elintärkeitä ravintoaineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita, jolloin eläin saa siitä kaiken tarvitsemansa. Täydennysravinto on nimensä mukaisesti tarkoitettu täydentämään koiran ruokavaliota, ja tuomaan siihen monipuolisuutta, mutta yksinään syötettynä se ei täytä koiran ravitsemuksellisia tarpeita
Myös varastopunkit voivat olla ongelma kaukaa rahdattaville ja pitkään säilytettäville kuivaruuille. Varastopunkkiallergia on yksi koirien yleisimmistä ja usein se diagnosoidaan väärin ruoka-aineallergiaksi.
Kuivaruoan ongelmia ovat sen turpoaminen vatsassa ja ennen tarjoamista turvotetun ruoan käyminen. Käymistä voidaan välttää pitämällä turvotusaika lyhyenä ja turvottamalla nappulat viileässä nesteessä. Rasvat ovat paras energianlähde koiralle, mutta niiden huonon säilyvyyden takia kuivaruokien rasvapitoisuus on usein alhainen. Myös varastopunkit voivat olla ongelma kaukaa rahdattaville ja pitkään säilytettäville kuivaruuille. Varastopunkkiallergia on yksi koirien yleisimmistä ja usein se diagnosoidaan väärin ruoka-aineallergiaksi.
Vastoin yleistä luuloa, hammaskiven ehkäisyyn kuivaruoasta ei ole juurikaan, jos ollenkaan apua. Kuivaruoasta on koirille hampaiden puhdistusvälineenä hyötyä yhtä paljon kuin näkkileivästä ihmisille. Hammaskiven ja muiden suun ongelmien ehkäisyssä mikään ei ole hampaiden mekaanista puhdistusta tehokkaampaa.
Koira voidaan ruokkia myös pelkästään märkäruoalla, tai sillä voidaan täydentää ruokavaliota tarjoamalla sitä kuivaruoan lisäksi. Märkäruoka on usein maittavaa ja kelpaa nirsommallekkin koiralle. Valmistus- ja säilöntätapansa ansiosta niissä saadaan myös säilytettyä korkeampi rasvapitoisuus kuin kuivamuonissa. Märkäruoat ovat usein hintavia kuivaruokaan verrattuna ja avattuna niiden säilyvyys on huono.
Raakaruoka
Raakaruokinta on luonnollisuutensa ansiosta saavuttanut suuren yleisön suosion. Raakaruokailussa, tai barffauksessa omistaja koostaa itse koiransa ruokavalion raaoista lihoista, kaloista ja sisäelimistä, luista sekä kasvikunnan tuotteista. Ruokavalioon lisätään täydentäviä raaka-aineita, kuten vitamiineja ja ravintolisiä, jotta koiran tarpeet täyttyvät ja puutostiloja ei synny. Raakaruokailua helpottamaan on myös kehitetty erilaisia pakastealtaasta löytyviä barf-tuotteita, joiden valmistukseen on käytetty sopivissa suhteissa lihaa, jauhettua luuta ja kasvikunnan tuotteita. Monet näistä tarvitsevat kuitenkin rinnalleen vitamiinilisän.
Raakaruokailun voi aloittaa myös helpommalla 50/50 mallilla, jolloin puolet koiran päivittäisestä ruoka-annoksesta koostuu raakaruoasta ja puolet kuivaruoasta. Näin omistajan ei tarvitse itse laskea ja annostella lisäravinteita ruokaan, vaan ne saadaan kuivamuonasta.
Erityisesti nuoren koiran raakaruokintaan tulee perehtyä, sillä puutostilat voivat aiheuttaa vakavia vaurioita kasvuiässä.
Raakaruokailun ongelmia ovat ruoan nopea pilaantuminen, luiden aiheuttamat suolitukokset ja -vauriot, sekä väärin koostetun ruokavalion aiheuttamat puutostilat. Erityisesti nuoren koiran raakaruokintaan tulee perehtyä, sillä puutostilat voivat aiheuttaa vakavia vaurioita kasvuiässä. Ulkomailla myös tautiriski on raakaa lihaa syötettäessä huomioitava, mutta Suomessa tämä riski on hyvin pieni ja kotimainen liha turvallista.
Hiilihydraatit
Tärkkelys toimii tärkeänä energianlähteenä ja ylläpitää suoliston normaalia toimintaa. Viljojen eli riisin, maissin, vehnän ja ohran lisäksi tärkkelystä on runsaasti myös perunassa. Nämä vaativat kypsennyksen sulaakseen koiran elimistössä.
Lyhyt ruoansulatuskanava vaikeuttaa hiilihydraattien tehokasta hyödyntämistä. Toisin kuin kasvinsyöjillä, koiralla ei ole suolistossaan laajentumia tai ravinnon pysähtymispaikkoja, jonka vuoksi se ei pysty hyödyntämään selluloosapitoista, kypsentämätöntä kasvisravintoa. Raakojen viljojen tai kasvisten syöttäminen voi aiheuttaa käymistiloja suolistossa, jotka oireilevat kaasuuntumisena ja ripulina. Ripuli tai löysä uloste voi myös aiheutua liian vähäisestä kuidun saannista. Hiilihydraatit jaetaan kolmeen ryhmään; sokeri, tärkkelys ja kuitu, näistä koira saa energiaa. Kaikilla eläimilla on fysiologinen sokerin tarve, sillä mm. hermosto ja aivot tarvitsevat sitä toimiakseen. Hiilihydraattien saanti ei ole kuitenkaan koiran elintoiminnoille välttämättömyys, sillä sen aineenvaihdunta pystyy muodostamaan verensokerin ylläpitoon tarvittavan glukoosin joko saamiensa rasvojen glyserolirungosta tai aminohapoista.
Tärkkelys toimii tärkeänä energianlähteenä ja ylläpitää suoliston normaalia toimintaa. Viljojen eli riisin, maissin, vehnän ja ohran lisäksi tärkkelystä on runsaasti myös perunassa. Nämä vaativat kypsennyksen sulaakseen koiran elimistössä. Myös kuitujen sulavuus koiran elimistössä on varsin huono, niillä on kuitenkin ruoansulatuskanavan terveyttä edistäviä ominaisuuksia, kuten ripulin ehkäisy, varsinkin työ- ja vetokoirilla joilla voi esiintyä rasitusripulia. Kuidut kovettavat ulosteita, joten kuitulisää voidaan antaa ripuloivalle koiralle tai löysän mahan hoitoon, jos taas koiralla on ummetusta tai kovia ulosteita tulisi kuidun saantia vähentää. Kuidut myös auttavat ylläpitämään normaaleja ruoansulatustoimintoja, ruoan kulkua suolistossa ja ruoansulatusbakteerien toimintaa.
Rasvat
Liian vähäinen rasvojen saanti aiheuttaa puutosoireita, joita ovat esimerkiksi hilseilevä, kuiva ja kutiseva iho.
Rasvat koostuvat glyserolista sekä rasvahapoista ja niiden seoksista. Rasvojen saanti on välttämätöntä rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisen kannalta. Solut saavat rasvoista energiaa ja rakennusaineita, joita ne hyödyntävät esim. solukalvojen muodostamiseen. Rasvat sisältävät energiaa yli kaksinkertaisen määrän muihin ravintoaineisiin verrattuna ja ne myös sulavat koiran elimistössä 90%sesti, eli ovat sille paras energian lähde. Eläinperäiset, eli kovat rasvat koira käyttää hyödykseen hieman kasviperäisiä paremmin. Liian vähäinen rasvojen saanti aiheuttaa puutosoireita, joita ovat esimerkiksi hilseilevä, kuiva ja kutiseva iho. Ravinnosta on saatava myös välttämättömiä rasvahappoja ihanteellisen ravitsemuksen ylläpitämiseksi. Alfalinoleenihappo on omega 3-rasvahappo, se vaikuttaa kudosten ja verenkiertoelimistön toiminnan säätelyyn, lisääntymiseen, kasvuun ja kehitykseen, tulehdusreaktioihin sekä vastustuskyvyn ylläpitämiseen. Hyviä lähteitä ovat kalamaksa-, rypsi- ja pellavansiemenöljy. Saantisuositus on 1% ravinnon energiasta. Arakidoni- ja linolihappo ovat omega 6-rasvahappoja, jotka vaikuttavat elimistön toiminnan säätelyyn, kasvuun ja kehitykseen, sekä ihon hyvinvointiin. Hyviä lähteitä ovat kasviöljyt; auringonkukka-, maissi-, rypsi- ja soijaöljy. Saantisuositus on 3-5% ravinnon energiasta.
Proteiinit
Ensioireet näkyvät turkissa, se on eloton ja karhea, karvaa lähtee erityisesti korvien ja hännän päästä sekä karvapeite uusiutuu hitaasti.
Valkuaisaineet eli proteiinit koostuvat aminohapoista. Niitä koira tarvitsee mm. kasvuun, kudosten uusiutumiseen, energiaksi sekä immuunivasteen ylläpitämiseksi. Myös hormonit hyödyntävät valkuaisaineita rakennusaineena. Erilaisia valkuaisaineita on sekä kasvi- että eläinperäisiä, ja eläinperäisiä koiran elimistö hyödyntää paremmin. Mikäli aminohappojen saanti ravinnosta on liian vähäistä, elimistö alkaa hajottaa kehon omia proteiineja. Energiavajeessa aminohapot toimivat myös mahdollisena energianlähteenä, koiran elimistö ei kuitenkaan kykene varastoimaan ylimääräisiä aminohappoja. Suurentunut valkuaisaineiden tarve on tiineillä, synnyttäneillä ja imettävillä emoilla, niiden pennuilla, sekä raskasta työtä tekevillä koirilla, näille koirille on erityisen tärkeää huomioiden valkuaisaineiden osuus ruoasta. Valkuaisaineita on 20 erilaista, joista 10 on välttämättömiä ja sellaisia, joita koiran elimistö ei pysty itse valmistamaan, vaan sen tulee saada ne ravinnostaan. Valkuaisaineiden vähäinen saanti voi aiheuttaa vakaviakin puutosoireita. Ensioireet näkyvät turkissa, se on eloton ja karhea, karvaa lähtee erityisesti korvien ja hännän päästä sekä karvapeite uusiutuu hitaasti. Tilanteeseen on tärkeää puuttua heti oireiden ilmaantuessa, vakavammista puutostiloista kertovat kasvun hidastuminen, ruokahalun heikkeneminen, painon lasku ja lihasten surkastuminen.
Vitamiinit ja kivennäisaineet
Vaikka vitamiineja tarvitaan vain pieniä määriä, ovat ne erittäin tärkeitä koiran kasvulle ja elintoiminnoille, ja ne osallistuvat myös elimistön immuunipuolustuksen ylläpitoon.
Niin energian, vitamiinien kuin kivennäisaineidenkin tarve vaihtelee koiralla päivittäin riippuen sen aktiivisuudesta, stressitasosta, ulkolämpötilasta ja hormonitoiminnasta. Koira tarvitsee kivennäisaineita lihasten ja hermojen toimintaan, solujen kemiallisiin reaktioihin, elimistön neste-, ja happoemästasapainon säätelyyn sekä rakennusaineiksi luustoon, vereen, hormoneihin ja valkuaisaineisiin. Kivennäisaineet jaetaan makro- ja mikrokivennäisiin niiden määrällisen tarpeen mukaan ja niitä tulisi saada oikeassa suhteessa toisiinsa. Mikrokivennäisiksi, eli hivenaineiksi kutsutaan ravinnon välttämättömistä kivennäisaineista niitä, joiden päivittäinen tarve on erityisen pieni ja joiden liiallinen saanti voi olla haitallista. Tällaisia ovat rauta, kupari, sinkki, jodi, koboltti, seleeni, molybdeeni, fluori ja mangaani. Koiran tarvitsemia makrokivennäisaineita ovat kalsium, fosfori, magnesium, kalium, natrium, rikki ja kloori. Makrokivennäisiä tarvitaan isompi annos, kuin mikrokivennäisiä. Kalsiumin liikasaannin on todettu olevan yksi tekijä kasvuhäiriöiden syntyyn ja liian suuri kalsiumpitoisuus ruoassa saattaa aiheuttaa koiralle oksentelua.
Vitamiineja on kaikkiaan 13 ja ne jaotellaan rasva- ja vesiliukoisiin. Vaikka vitamiineja tarvitaan vain pieniä määriä, ovat ne erittäin tärkeitä koiran kasvulle ja elintoiminnoille, ja ne osallistuvat myös elimistön immuunipuolustuksen ylläpitoon. Rasvaan liukenevia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiini, joista viimeisenä mainittua valmistuu koiran omissa kudoksissa, eikä sitä tarvita ravinnosta. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistöön ja niiden yliannostelu voi olla vaarallista. Rasvaliukoiset vitamiinit imeytyvät vain rasvojen kanssa. Vesiliukoisia vitamiineja ovat B- ja C-vitamiinit, nämä eivät varastoidu elimistöön pitkäaikaisesti, vaan poistuvat virtsan mukana, poikkeuksena kuitenkin B12-vitamiini. Vesiliukoisista vitamiineista B-vitamiineja on saatava ravinnosta päivittäin, C-vitamiinia koiran elimistö valmistaa itse. Vitamiinien puutostilassa eläimen yleiskunto heikkenee, sen turkki ja kynnet voivat olla huonokuntoisia ja se voi olla väsyneen oloinen, mutta myös liikasaanti voi aiheuttaa samantapaisia ongelmia.